Synnytyskertomus

Synnytyskertomus

Ajattelin näin aikani kuluksi kirjoittaa synnytyksestäni. Tarkkoja muistikuvia mulla ei synnytyksestä ole enkä vieläkään tiedä mitä jotkin synnytykseen liittyvät sanat tarkoittaa. Kirjoitan nyt kuitenkin asiat niin kun minä muistan ja miten minä synnytyksen koin. 

Minulla oli laskettuaika sunnuntaina äitienpäivänä 10.5.2020. Viimeisin lääkärissä käynti taisi olla edellisellä viikolla, jossa päätettiin käynnistyspäiväksi 15.5. Mitään ei tapahtunut ennen käynnistyspäivää. Vauva liikkui kovasti ja odotin. En lukenut mitään synnytyksestä enkä jännittänyt. Jälkeenpäin olen vasta kuullut, että synnytykseen pitäisi valmistautua. 

Vihdoin käynnistys päivä koitti. Lähdettiin äitin kanssa KOKSiin, enkä muista jännittäneeni edes matkalla. Äiti ei päässyt mukaan sinne osastolle jonne minut oli käsketty. Muistan kun kävelin portaita ja yritin muistella mitä kautta osastolle pääsi. Kätilö tutki minut ja vauvan ja laittoi minut käyrille. Siellä ollessani laitoin äitille viestiä joka oli vielä ulkona odottamassa. Käyrien jälkeen kello 10.00 sain ensimmäisen lääkkeen suun kautta. Minut ohjattiin naistentautien ja synnytysten vuodeosastolle odottelemaan. Laitoin äitille viestiä, että lähde vaan kotiin ei täällä mitään tapahdu. Jouduin korona rajoitusten takia olemaan yksin sairaalassa. Minulle oltiin luvattu, että äiti olla ainoastaan synnytyksen ajan salissa. 

Sain lääkkeitä neljän tunnin välein ja makailin sängyssä johon minut oli ohjattu. Minun kanssa samassa huoneessa oli nainen lapsensa kanssa. En saanut sairaalavaatteita yöksi vaan nukuin omissa vaatteissa. Olin tainnut pyytää sairaalan housuja koska omani olivat huonot. Koko ensimmäsen päivän aikana ei tapahtunut mitään, sain vaan lääkkeitä. Kävin syömässä kun ruoka tuli ja tuntui etten kuulu joukkoon omissa vaatteissani ja ilman vauvaa. Päivä sujui kuitenkin hyvin some kanavia selaillessa ja virkatessa. Olo oli kuitenkin yksinäinen ja no yksinhän olinkin. Illalla yritin nukkua, mutta hoitaja tuli herättämään, että otetaan vauvan sydänäänet ja aurinkokin paistoi silmään.

Yön nukuin hyvin taisin kerran käydä vessassa niinkun joka yö viimeiset viikot. Nukahdin kuitenkin heti takaisin ja sairaala sänky oli oikein hyvä nukkumiseen.

Muistan heränneeni siihen kun joku tuli herättämään aamupalalle olisiko ollut seitsemän aikoihin. Miksi niin aikaisin, olisin halunnut nukkua. Menin kuitenkin aamupalalle jonka jälkeen kävelin 8B osaston käytävää päästä päähän. Toivoin, että pikkuinen olisi halunnut jo isoon maailmaan. Kahdeksan jälkeen minut laitettiin taas käyrille, kun minua oli poltellut vatsaan koko aamun. Käyrälle piirtyi pieniä supistuksia. Noin 9.30 hoitaja kävi laittamassa minulle ballongin. Kohdunsuun tilanne oli sen verran hyvä, että kun ballonki lähtee menisin suoraan synnytyssaliin. En koko tänä aikana stressannut mistään, nyt tuntuu etten varmaan edes tajunnut olevani menossa synnyttämään. 

Nukuin ballongin kanssa 12.00 ruoan ohi. Onneksi hoitaja toi ruoan minulle. 13.00 lääkäri kävi kokeilemassa ballongin tilannetta ja se lähti pois. Siinä vaiheessa muistan hätkähtäneeni, kun minulle sanottiin että lähden synnytyssaliin. Siinä vaiheessa 13.09 äkkiä äitille viesti, että nyt nää lähti viemää mua sinne synnärille. En silti jännittänyt, mikähän minua vaivasi. 13.10 laitoin äitille että voisit lähteä tännepäin ja painotin, että ei ole kiire. 13.30 laitoin äitille, että oon nyt täällä synnytys paikassa. 

13.45 puhkastiin kalvot ja äiti pääsi saliin. Lapsivedet meni hetkenpäästä siitä, ennenkö äiti ehti saliin.

Synnyksestä, mulla on tosi vähän muistikuvia. Alkuun selätin supistukset jumppapallolla, joka oli ainut "väline" jota minulle tarjottiin kivun helpotukseen. Supistuksia tuli tasaisesti ja jossain vaiheessa sain epiduraalin, jonka laitto oli vaikeaa. Sitä yritettiin laittaa kolme kertaa, kunnes lääkäri onnistui. 

Epiduraali auttoi samantien, supistukset oli lähes olemattomia ja taas vaan odotettiin. Jossain välissä sain antibioottia IVnä, koska minulle oli noussut kuume. Odottelu ajasta en muista paljoa. Söin, join ja kävin vessassa. Katsottiin myös telkkaria. Epiduraalia laitettiin muutamia kertoja lisää. Muistan, että televisiosta tuli Masked Singer finaali jota katsoin vessassa ovi auki, kun sattui vatsaan. Kun ohjelma loppui istuin vessassa ja äiti sanoi lähtevän käymään ulkona. Kello oli ehkä noin 21.00. 

Äiti oli ollut jo hetken pois, kun tuntui että kohta on pakko ponnistaa. Soitin vessassa olevaa kelloa ja kätilö tuli paikalle. Hän auttoi minut takaisin sängylle ja sanoi, että joo kyllä tää alkaa nyt tulemaan. Äiti tulikin melkein heti takaisin ja sanoi että aha mitäs nyt, kun kätilö oli huoneessa. Sanoin, että tää vauva taitaa syntyä. Ponnistus vaihe kesti 33 minuuttia ja se meni mulla ihan sumussa. Sain ilokaasua joka auttoi. Muistan jossain kohtaa tajunneeni, että ihmisiä tulee kokoajan lisää saliin, mutten osannut huolestua. Ajattelin, että synnytyksessä aina salissa on paljon ihmisiä. 

Kätilö sanoi, että napanuora on vauvan kaulanympärillä, enkä huolestunut edes siitä. Mitä hittoa. Vauvan pää oli suippo, koska oli niin pitkään synnytys kanavassa. Vauva syntyi 22.33 ja sain hänet hetkeksi rinnalleni. Noin 5 minuutin päästä vauva otettiin ja kiidätettiin teho-osastolle, koska hengitys oli vaikeaa. En tässäkään hetkessä ollut huolissani. Enhän minä edes tiennyt, että se ei ole normaali käytäntö. 

Jälkeisvaihe kesti 22 minuuttia ja istukkaa paineltiin vähän pois kohdusta. Epparin eli välilihan leikkauksen takia sain muutaman tikin.

Kun väliliha oli parsittu kasaan saatiin äitin kanssa iltapalaa. Hetken päästä siitä pääsin suihkuun. Kävely oli vielä haastavaa epiduraalin takia, mutta kävelin silti suihkuun ja kävin siellä itsenäisesti. Suihkun jälkeen päästiin katsomaan vauvaa teholle. Olisin kovasti halunnut kävellä, mutta minua työnnettiin pyörätuolissa. Äiti pääsi myös teho-osatolle katsomaan pienokaista, jonka jälkeen hän lähti kotiin ja minä menin yksin synnyttäneiden osastolle 8 Beelle. Seuraavana aamuna menin heti katsomaan vauvaa teholle. 

Tässä synnytyksestäni. Synnytys oli minusta helppo ja hyvä kokemus, vaikka näin jälkeenpäin mietin olinko liian välinpitämättömän rauhallinen. No siitä on selvitty ja nyt on kaikki hyvin. 

💗: Kiia